Uusimpia kuulumisia.

Eipä tässä ihmeitä olla treenailtu. Lähinnä paikallaoloa aina ennen ruokaa. Paikallaolo on nyt paljon luotettavampi, koira ei lähde hiippailemaan perässä vaikka häviäisinkin näkyvistä. Ulkona ei kuitenkaan vielä lähdetä kokeilemaan, siellä kun mitä luultavammin lähtee perään.

Irrotukset alkavat vähitellen rauhoittua. Nyt ei enää yritetä joka kerta napsia patukkaa takaisin, kun sen yrittää laittaa taskuun, eikä enää hypitä läheskään niin paljoa vasten. Silloin tällöin edelleen koira kieltäytyy irroittamasta, mutta rauhallisen odottelun tai istu-käskyn jälkeen irroittaa hyvin nätisti. Toisinaan koira irroittaa suoraan käskystä, milloin useimmiten annan sille luvan ottaa uudestaan kiinni.

Luoksetuloa harjoiteltiin taas yksi päivä, sillä se on käsky jota käytän hyvin harvoin, lähinnä siksi, että se pysyisi aina hauskana käskynä. Koira oli kauempana, jolloin kutsuin sen luokse. Luoksetulo oli sen verran vauhdikas, ettei koira pysähtynyt vaan liukui minua päin. (No oli ainakin tiivis eteenistuminen..) Seuraavaksi sitten huomasin, että koiralla oli patukka valmiiksi suussa, jossain törmäyksen aikana se oli sitten saanut napattua sen taskustani..

Seis-käsky alkaa myös tulla varmemmaksi. Ollaan päästy jo viiden-kuuden askeleen päähän koirasta. Täytyy vain muistaa vapauttaa koira ennen palkkausta.. Koira jää melko suoraan käskystä paikalleen, joskus se yrittää ottaa muutaman askeleen eteenpäin, mutta se sitten korjataan samantien.

Maahanmeno on muuttunut syystä tai toisesta hitaammaksi jälleen. Täytynee treenata sitä vähemmän, josko kyse olisi pelkästä kyllästymisestä...

Sen lisäksi, että oltaisiin vedetty pelkkiä tokokäskyjä, ollaan myös opiskeltu aivojumppana uusia temppuja. Mm. valo-käsky oli tänään harjoituksen alla. Siinä hyväksikäytettiin kosketusalustaa, jonka laitoin sinitarralla kiinni valokatkaisijaan. Ensimmäisestä kerrasta koira tajusikin jo, että kosketusalustaa huitaisemalla saa palkan. (Joskin valot eivät aina sammuneet tai menneet päälle..)

Kieriminen on puolestaan ollut kehityksen alla. Normaalistihan koiruus vaatii käsimerkkiavut ja maahan-käskyn ennen kierähtämistä, mutta niistä yritetään kehittyä irti. Josko kesään mennessä koira ei enää tarvitsisi ensin sitä maahan-käskyäkään... :)

Viimeinen ryhmätreenikerta..

Alku aina hankalaa, niin nytkin.
Paikallaolo epäonnistui pariinkin otteeseen, koira nousi istumaan heti kun pääsi parin askeleen päähän. (Huom. ilman häiriötä koira pysyy maassa, vaikka menisin kymmenen metrin päähän..) ¨
Parin korjauksen jälkeen koira sitten alkoikin taas pysyä maassa. Kokeiltiin myös sitä, että menen puoliksi 'piiloon' oven taakse, ensimmäisinä kertoina koira nousi pystyyn, ei kun korjaamaan ja alusta! Parin kerran jälkeen sitten pääsinkin oven taakse ja koiran luo ilman, että se nousi ylös! (:

Luoksepäästävyys oli myös harjoituksen kohteena, se sujui hyvin! Vaikka se onkin ollut yksi meidän suurimpia ongelmiamme. Päästiin kouluttajan luo, kouluttaja silitti koiraa ja koiruus vain piti katsekontaktin minussa. Eli vaihteeksi jotain todella positiivista etenemistä!

Samoin harjoiteltiin toisen koiran kohtaamista, koira piti mahtavasti kontaktin minussa (tai sitten patukassa), vain muutaman kerran joutui korjaamaan kun se vilkaisi toista koiraa! Ihme kyllä, harjoituksen aikana koiruus ei jäänyt tuijottelemaan tai haukkumaan, mitä se tekee joskus turhankin paljon... ;D

Sen lisäksi oli seiso-käskyn harjoittelua liikkeestä. Muutaman kerran koiruus steppasi, mutta pääosin se jää seisomaan hyvin nätisti. Toistaiseksi ollaan edetty parin askeleen päähän koirasta. Täytyy vain olla tarkkana, että koira tosiaankin jää siihen, eikä palkata siitä, kun se ottaa askeleen eteenpäin..

Mutta suurin ongelmamme, irrotus. Se tuotti suuria ongelmia vaihteeksi, joten puolivälissä lakkasin palkkaamasta patukalla, ja vaihdoin palkan hihnaan (= palkkioksi koira saa napata kiinni hihnasta ja kiskoa sitä) siitä se irrottikin todella hyvin.

Eli tästä jatketaan toistaiseksi kahdestaan, ensi kuussa sitten toivottavasti saadaan aikaiseksi liittyä ihan taas treeniryhmään.. ;) Eli kotitreenauksessa keskitytään ainakin: seuraamisen hiomiseen (vinous ja edistäminen pois), seiso-käskyn kehittämiseen (päästään kauemmas kuin parin askeleen päähän), paikallaoloon (toiv. saadaan myös joku häiriökoiraksi) sekä ylipäätänsä koiran oman aktiivisuuden kehittämiseen.

Treenikuulumisia..

Uskottava se on vihdoin, namit eivät todellakaan toimi tuolle koiralle silloin kun on häiriötä. Siispä hylätään ne nyt ihan suosiolla.. ;) Este on ilmiselvästi koiralle oikein positiivinen asia, joskin silla on hieman taipumusta hypätä esteen yli ja samantien takaisin.. Mutta eiköhän se tästä! Treenaaminen tekee koiralle todella hyvää, kosketusalusta on ollut kovassa käytössä - samoin kuin naksutin!

Naksuttimen hyötykäyttöä varten lainasin kirjastosta erinäisen kasan kirjoja (liittyen tokoon ja temppuihin) temppukirjoja lukiessa tuntui, että nämähän me ollaan opeteltu aikapäiviä sitten! Mm. kierimiset, häpeämiset, kumartaminen, nätisti nouseminen (nk. orava), ryömiminen, pyöriminen, kasi, pujottelu jalkojen välistä jne jne. on meille todella tuttuja. Mutta jotain uutta olisi aina kiva kehitellä, eli temppuvinkkejä otetaan vastaan!

Tokon suhteen, koira on muuttunut, samoin ohjaaja. Keskittymiskykyä alkaa pikkuhiljaa kehittyä, koira kuuntelee ja tottelee useimmiten nopeasti ilman häiriötä. Tekipä se ensimmäisen kerran elämässään lentävän maahanmenon, suorilta jaloilta sekunnissa maahan.. ;) Irrotus alkaa myös kehittyä, kun sen kanssa oli viime treenikerralla kevyttä ongelmaa. Mutta aletaan päästä pikkuhiljaa siitäkin yli, kunhan meiltä nyt löytyisi tarpeeksi motivaatiota treeenailuun...

Normilenkillä iskikin taas ikivanha ongelma (jota ei ole ikuisuuteen ilmennytkään) - autojen jahtaaminen. Sen kanssa nyt sitten taistellaan, josko sen saisi loppumaan ennen kuin se pahenee.